Yleisimmät silmäsairaudet

Silmäsairauksia on maailmassa paljon. Nuoret ihmiset tulevat yleensä silmälääkärille kuivasilmäisyyden, silmätulehdusten tai näköhäiriöiden vuoksi. Iäkkäämpiä ihmisiä vaivaavat lisäksi harmaakaihi, glaukooma eli silmänpainetauti ja silmänpohjan ikärappeuma.

Jotta asiakkaat tiedostaisivat silmiensä terveyteen liittyviä tekijöitä, me jaamme tietoa yleisimmistä silmäsairauksista.

Silmän limakalvon tulehdus

Limakalvon tulehtuminen on hyvin tavallinen silmävaiva. Potilaat valittavat silmien kirvelyä, punoitusta, vetistystä ja rähmimistä. Tulehdus ilmenee äkillisesti ja häiritsee normaalia elämää. Aikuisilla noin 70 % tulehduksista on virusten aiheuttamia. Siksi niitä ei voida nykyään hoitaa, mutta oireita voidaan lievittää silmäluomien kylmähauteilla ja kosteuttavilla tipoilla. Noin 30 % tulehduksista on bakteerien aiheuttamia, ja silloin hoitona käytetään antibioottisia silmätippoja.
Lapsilla silmän limakalvojen tulehdukset johtuvat useimmiten bakteereista. Silmät punoittavat ja rähmivät runsaasti. Hoitona ovat tällöinkin antibioottiset silmätipat.
Jos potilaalla on tulehdukseen viittaavia oireita, kannattaa ensin hakeutua yleislääkärille, joka voi määrätä oikeat silmätipat. Jos tulehdukset toistuvat, kannattaa tulla silmälääkärin vastaanotolle.

Silmäluomien tulehdus

Silmälääkärin vastaanotolle tulee usein myös potilaita, jotka valittavat silmäluomien punoitusta, kirvelyä ja kutinaa. Näiden oireiden syynä voi olla silmäluomen reunan tulehdus eli blefariitti. Tulehdus syntyy yleensä huonon luomianatomian vuoksi eli silmäluomen rauhaset tukkeutuvat ja kyynelpintaan tarvittava voiteleva erite ei pääse luomen sisään, mistä aiheutuu vaivoja. Jos silmään pääsee lisäksi bakteereja, tulehdus voimistuu.
Luomitulehduksessa auttaa silmäluomien hierominen, joka aktivoi luomirauhasten toimintaa. Antibioottiset salvat vähentävät tulehdusreaktiota, ja usein on apua myös omega-3-rasvahapoista, jotka edistävät luomirauhasten toimintaa.
Jos blefariitti kroonistuu, voi esiintyä laajempia luomitulehduksia, kuten luomirakkuloita. Niissä auttavat silmävoiteet tai leikkaushoito.

Harmaakaihi

Harmaakaihi on nykyisin yksi yleisimmistä silmäsairauksista. Kyseessä on silmän linssin samentuminen, minkä seurauksena näöntarkkuus ja kontrastiherkkyys vähenevät ja henkilöllä voi esiintyä myös kahtena näkemistä.

Harmaakaihia esiintyy eri tyyppejä ja siksi myös näköhäiriöt ovat erilaisia. Kaihi on yleensä iäkkäiden ihmisten sairaus, sillä linssissä tapahtuu aineenvaihduntaan liittyviä muutoksia, silmän nestepitoisuus ja linssin koko voivat muuttua. Yleensä muutokset silmän anatomiassa ovat väistämättömiä, joten kaihia ei voi torjua.

Hyvin harvoin voi olla kyseessä synnynnäinen harmaakaihi. Se voi esiintyä muiden sairauksien yhteydessä, puhjeta lääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä mutta myös silmätrauman seurauksena.

Nykyisin todistettavasti ainut toimiva harmaakaihin hoitokeino on leikkaus. Silmätipat tai muut lääkkeet eivät paranna kaihia. Leikkauksessa silmän sarveiskalvolle tehdään mikrohaavoja, joiden kautta ultraäänilaitteella poistetaan linssin samentunut sisus ja tilalle asetetaan tekomykiö. Leikkaus on yleensä kivuton. Se tehdään paikallispuudutuksessa. Kaihileikkaus on yksi tuloksellisimmista leikkauksista. Komplikaatioita esiintyy suuruusluokassa 1:10 000. Tavallisimmat komplikaatiot ovat silmän sisäinen tulehdus tai verenvuoto, sekundaarit silmäsairaudet, sarveiskalvomuutokset ja samentunut takakapseli. Viimeksi mainittu on melko yleinen ongelma, joka kuitenkin voidaan hoitaa laserleikkauksella.

Glaukooma

Glaukooma eli viherkaihi tai silmänpainetauti on krooninen, melko tavallinen silmäsairaus. Kyseessä on monitahoinen sairaus, mikä tarkoittaa, että diagnoosiin tarvitaan useamman tekijän esiintyminen. Glaukoomassa silmän sisäinen paine on kohonnut. Sairaudesta esiintyy myös sellaisia muotoja, joissa silmänpaine on normaali tai jopa matala. Normaali silmänpaine on vaihteluväliltään 10–21 mmHg. Jos arvot nousevat, nousun syyt pitää ehdottomasti tutkituttaa. Yleensä ongelma löytyy silmän kyynelnesteen poisvuotokanavista, jotka voivat tukkeutua ja aiheuttaa painetta.

Glaukoomassa korkea silmänpaine vahingoittaa silmän sisäistä näköhermoa ja verkkokalvon hermosyykerrosta. Silmälääkäri pystyy arvioimaan silmänpohjaa visuaalisesti. Alkuvaiheessa taudin voi määritellä myös esim. GDX-, OCT- ja HTR-tutkimusmenetelmien avulla.

Siinä vaiheessa, kun 60 % hermosyistä on vahingoittunut, alkaa esiintyä muutoksia näkökentässä: näkökentän supistumaa, tietyn osan aistimattomuutta, sumuisia täpliä silmissä. Tällöin sairaus on jo hyvin pitkällä.

Kohonnutta silmänpainetta ja silmien rakenne- sekä toimintahäiriöitä hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä – silmänpainetta alentavilla silmätipoilla. Hoito on jatkuvaa, mahdollisesti loppuelämän kestävää.

Joissain tapauksissa voidaan silmän nesteiden ulosvirtausta parantaa laserhoidolla (SLT). Jos siitä ei ole apua, on mahdollista suorittaa leikkaus, jossa silmän sisään tehdään poistovirtauskanava limakalvon alle. Hoitomenetelmiä on nykyään useita.

Glaukooman riskitekijöitä voivat olla:

  • Glaukooman esiintyminen perheessä eli lähisuvussa
  • Myopia eli likinäköisyys
  • Ikä 50+
  • Ohut silmän sarveiskalvo (jolloin todellinen silmänpaine on korkeampi)
  • Erittäin korkea tai matala (varsinkin yöllinen) verenpaine
  • Sairaudet, jotka voivat aiheuttaa sekundaaria glaukoomaa (harmaakaihi, diabetes, verisuonitaudit)

On syytä muistaa, että jos glaukooman aiheuttamia hermovaurioita on jo syntynyt, niitä ei voi parantaa eikä hoitaa kuntoon. Asianmukaisella hoidolla sairaus voidaan kuitenkin saada hallintaan.

Silmänpohjan ikärappeuma

Silmänpohjan ikärappeuma on iäkkäiden ihmisten aineenvaihduntasairaus, joka aiheuttaa rakennemuutoksia terävimmän näön eli keltatäplän alueella. Verkkokalvo voi ohentua, pigmenttiepiteeliin voi ilmaantua muutoksia ja kuona-aineet voivat kasaantua silmään.

Riskitekijöitä ovat:

  • Ikä 50+
  • Naisilla esiintyy enemmän kuin miehillä
  • Tupakointi
  • Kohonnut verenpaine
  • Diabetes

Oireita ovat näkökyvyn heikkeneminen sekä lähelle että kauas. Nimenomaan terävä näkö kärsii, silmiin voi syntyä ”musta täplä”.

Sairaudella on useita muotoja. Ensinnäkin on olemassa kuiva muoto, jossa keltatäplän rakenne muuttuu, mutta verkkokalvon alle tai kerrosten väliin ei kerry nestettä. Toinen on ns. kostea rappeuma, jossa pigmenttiepiteeli vaurioituu ja verisuonten vuotaminen aiheuttaa verkkokalvon kerrosten ja pigmenttiepiteelin väliin nestettä. Tästä seuraa turvotusta sekä uudissuonten kasvua. Ne voivat puolestaan vuotaa verta verkkokalvolle ja lasiaiseen.
Kuivia rappeumamuutoksia ei pystytä hoitamaan, mutta muutosten ilmaannuttua kannattaa käyttää vitamiini- ja hivenainevalmisteita sekä sairauden etenemistä hidastavia valmisteita.
Kosteassa rappeumassa voidaan antaa pistoksia, jotka estävät uudissuonten kasvun ja laskevat silmän turvotusta. Yleensä pistoksia tarvitaan enemmän kuin yksi hoitokerta.
Hoidontarpeen määrittelee silmälääkäri. Modernit diagnosointivälineet (OCT, Spectralis) tuovat esiin rakennemuutokset tarkasti ja auttavat hoidon suunnittelussa.

Lasiaissamentumat

Usein potilaat valittavat pilkkuja, leijuvia pisteitä, kärpäsiä ja langanpätkiä näkökentässä. Ne ilmaantuvat yhtäkkiä ja liikkuvat silmien mukana, kun silmät liikkuvat. Parhaiten lankasykkyrät näkyvät valkoista taustaa vasten ja ne voivat olla erimuotoisia. Kyseessä ovat silmän sisäiset solukasaumat, jotka voivat olla irronneet silmän rakenteesta ja kelluvat vapaasti silmässä. Toisinaan niitä tulee näköakselille ja siksi ne ovatkin näkyviä.

Näitä vaivoja esiintyy sekä nuorilla että vanhoilla. Vanhemmilla ihmisillä ne voivat liittyä myös johonkin sairauteen – iästä johtuvaan lasiaisen irtoamiseen, jolloin silmästä irtoaa ohut kalvo ja silmään jää kellumaan sen palasia.

Lasiaissamentumat voivat olla vaaraton vaiva, joka ei edellytä toimenpiteitä. Solukasaumat sulavat pois ja pienenevät vuosien myötä, ihminen yksinkertaisesti tottuu niihin.

Jos silmään ilmaantuu äkillisesti paljon mustia tai punaisia pisteitä, jotka muodostavat näkökenttään eräänlaisen osittaisen verhon tai esiripun eikä se poistu, pitää välittömästi hakeutua silmälääkäriin. Kyse voi olla verkkokalvon irtoamisesta, joka on vakava silmäsairaus ja vaatii nopeaa leikkaushoitoa.